Retkikartta:Riisitunturi parkkipaikka
Retkikartta:Polkuristeys
Tästä polkuristeyksestä pääsee Riisitunturin autiotuvalle ja Riisitunturin huipulle. Valitsemme suunnaksi vasemman käden puoleisen polun, joka vie suoraan tunturin laelle. Reitti on helppokulkuista, vaikkakin nousua riittää. Sepelillä päällystetty siloiteltu polku, jota voi kävellä vaikka tanssikengillä.
Retkikartta:Tapion pöytä
Erikoisen näköinen kuusi tässä polun varrella kasvaa! Tapion pöydäksi sitä kutsutaan. Kuusi jonka vyötärö on todella leveä suhteessa pituuteen. Kuusen juurella on pidetty muinoin uhrimenoja, uhraten metsän kuningas Tapiolle ensimmäisen metsästyskauden tuloksia.
Keli on vaeltamiseen mainio, vaikka tänäänkin säätiedoite lupaili Posiolle satunnaisia sadekuuroja. Lämpötila kohoaa noin +18 asteeseen ja varsinkin nousuissa alkavat hikipisarat kastelemaan paidan selkämystä. Maisema ja näkymät sen kun paranee, kavutessa tunturin kylkeä kohti huippua. Täältä avautuu huikea näkymä Yli-Kitka järvelle! Tuolla taas tarkka silmä näkee Rukatunturin laskettelurinteet. Onneksi keli on muuttunut hiukan, pilvipeitteen repeillessä ja auringon ajoittain näyttäytyessä. Sään suhteen on aivan tuuri peliä, kuinka pitkälle täältä maisemaa näkee. Pilvien roikkuessa matalalla, näkymä supistuu huomattavasti.
Retkikartta:Riisitunturin huippu
465,3 metriä merenpinnasta kohoaa Riisitunturin korkein kohta. Täällä sitä taas ollaan! Päätä kannattaa pyöräytellä joka suuntaan, ihailla Suomalaista luontoa ja näkymää. Monimuotoista metsää, suota, järviä sekä lampia. Ei mikään yleisömenestys, ainoastaan yksi pariskunta räpsii valokuvia tunturin laelta. Tästä alamme valumaan kohti Soilun laavua. Ennen laavua on Pieni pitkulanmuotoinen Ikkunalampi. Osuva nimi keksitty tälle lammelle! Lammen suuntaan katsoessa näyttää siltä kuin vesi yhtyisi kaukana olevaan Yli-Kitka järveen. Korkealla tunturilla sijaitseva lampi ja sen takana pudottautuva jyrkänne hämää silmää osuvasti.
Kohta tulee vastaan Pikku Riisitunturin polkuristeys josta menemme vasemmalle.
Retkikartta:Pikku Riisitunturin polkuristeys
Jälleen pientä nousua Pikku Riisitunturille. Tässä kohdin on pitkälti pitkospuita laitettu polun päälle suojaamaan vaeltajan kenkää suoveden kosteudelta. Tämä on tätä ylös alas kulkua vuoron perään. Käymme ainoastaan kääntymässä Soilun laavulla. Laavun jälkeen saa kenkä maistaa kosteaa suoturpeen makuista vettä! Väkisin tässä matalavartinen perus vaelluskenkä kastuu. Ei auta valittaa, on painettava eteen päin vaikka uimalla, jos ei muuten pääse.
Onneksi ei kuitenkaan tarvitse uimasille ruveta, vaikka polku-ura alkaa muistuttaa paikoitellen pientä puroa. Nyt ollaan tukevasti pitkospuiden selässä, katse suunnattuna kohti Riisisuon niittylatoa. Metsänlaidasta aukeaa suo, jota on hyödynnetty aikoinaan karjan rehun keräämisen muodossa. Tällä suolla on kaksi latoa, joista toinen on lähes luhistunut kasaan. Kovasti sai tehdä aikoinaan heinämies/nainen töitä, kerätäkseen heikosti tuottavalta suoniityltä eläimille rehut. Työpäivä alkoi aamulla neljältä, loppuen vasta ilta yhdeksältä.
Vaihteleva maasto jatkuu. On puroja suota ja paljon erilaista mielenkiintoista katseltavaa. Karhunkallopetäjä on paksu vanha mänty, paikassa jossa ympärillä olevat puut jäävät hopeatilalle tämän puuvanhuksen rinnalla. Metsän jumalille on tässäkin paikassa annettu uhrit.
Retkikartta:Uudensuonlampi
Tuurinpeliä, kun ei ainutkaan sadekuuro tavoita ja paita kostuu ainoastaan hiestä. Taas noustuamme takaisin Riisitunturin huipulle, tulee vastaan raikas ja vilvoittava tuulenhenki. Huipulta patikointi alas kohti parkkipaikka tapahtuu joutuisasti valmiiksi tasattua polkua pitkin. Päivän vaelluskilometrit 13 km. Ruuan jälkeen käyn vielä kuvailemassa Myllykoskella. Myllykoski sijaitsee Kuusamossa Pienen karhunkierroksen varrella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti