keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Retkeily: Seitsemisen Kansallispuisto


Seitsemisen Kansallispuisto 15.10.2017.





Seitsemisen Kansallispuisto- Hirviharju-Luontoretki Part 1/7 Natur wandern in Finnland

Syksy on edennyt pitkin harppauksin kohti talvea. Tänään olemme tutussa Seitsemisen Kansallispuistossa vaeltamassa ja tutkailemassa maisemia ja uusia reittejä.
Auton jätämme Multiharjun parkkipaikalle. Päivät lyhenevät kiivaaseen tahtiin ja siksi on aloitettava retkeily aamusta varhain.
Multiharjulla rinkat siirtyvät tottuneesti selkään, saaden vielä pikaiset säädöt ja viilaukset. Vielä Hero5 action kamera ja kuvanvakaaja Karma grip käteen ja matka kohti seikkailuja voi alkaa.
Olen suunnitellut reitin valmiiksi jo kotisohvalla. Hirviharjun kautta takaisin Jaulintielle ja sieltä Liesijoen varresta kohti Saari-Soljasta josta matka jatkuu Liesilammin kautta Liesijoen myllylle. Myllyltä lähdemme
takaisin Multiharjulle.

Kuljemme parasta aikaa Multiharjulta tänne Hirviharjulle saakka ulottuvaa rajoitusosaa jossa ei saa polulta poiketa.

Uudet retkivarusteet pääsevät maastossa todelliseen testiin tänä syksyisenä päivänä. Savotan putkirinkka 906 on ensimmäistä kertaa selässä vaelluksella. Rinkan kokonaispaino on 15 kg ja ensituntuma tähän kapistukseen on loistava.
Kuorma ei tunnu painavalta, eikä paina hartioista. Rinkka pysyy jämäkästi selässä ilman heilumisia. Savotan 906 putkirinkka on kyllä erinomainen ja kestävä valinta tosi retkeilijälle. Ei ole putkirinkan voittanutta voisi tässä kohden lausahtaa.
Ykkösvaeltaja etenee tuttuun reippaaseen tahtiinsa edelläni, kuten aina ennenkin näillä patikointireissuilla. On se hiukan jo oppinut hellittämään kengänjuoksuaan,
pysähtymää, kuuntelemaan ja katselemaan luonnon esityksiä.
Täällähän on nähtävää ja kuunneltavaa yllin kyllin, ettei siihen tunnu riittävän edes kokonainen päivä. Retkeilijän tärkeimpiä varusteita lienee jalkineet, joiden tulisi pitää jalka kuivana ja lämpöisenä kaikissa olosuhteissa.

Seitsemisen Kansallispuisto-Mahtava suo-Luontoretki Part 2/7


Meillä kummallakin vaeltajalla on jalassa Sievin Light Boot kevyt saappaat. Itsellä kirkkaan vihreät 44 numeron Lance 04 kengät. Ykkösvaeltajalta löytyy kirkuvan punaiset red merkkiset Sieviläiset. Muuten nämä ovat samaa tyyppiä, eroten lähinnä vain värinsä puolesta.
Keli on kostean sumuinen, kolea, lämpötilan keikkuessa viiden ja kuuden plus asteen molemmin puolin. Kuljemme parasta aikaa Multiharjulta tänne Hirviharjulle saakka ulottuvaa rajoitusosaa jossa ei saa polulta poiketa. Rajoitusosa jatkuu Seitseminen polkusilta Nro:30:een saakka.
Mikäs tässä on kulkiessa aamun happirikkaassa raikkaassa kelissä varsinkin, kun on jalassa nämä mainiot Sievin Light Boot jalkineet. Näissä on mahtavasti pitoa juurakkoisella märällä kivisellä taipaleella. Ainoastaan märät pitkospuut joiden pinnalla on kosteita lahonneita lehtiä saavat
kengänpohjan joskus lyömään tyhjää. Tuntuma polkuun on hyvä, kengän ollessa pehmeä ja joustava. Näillä saappailla voi tallustella huolettomasti niin lätäköt kuin kurakot eikä vielä ole ainuttakaan rakkoa ilmestynyt jalkaan. Lisäksi voisin vielä lopuksi mainita
näiden jalkineiden keveydestä. 44 numeron kenkä painaa noin 700g kappale.

Pakko on kokeilla ylettyykö kädet puun ympäri. Ei riitä käsissä mittaa, jotta saisi sormet puun takana yhteen. Tämä lienee Seitsemisen paksuimpia puita?


Tältä Hirviharjun polkuosuudelta löytyy polun molemmin puolin vanhaa kelopuuta, ja on siellä muutama jättiläismäntykin heitetty sekaan. Mistä lienee johtunut, kun ei ole aikoinaan savottajätkät kaataneet näitä ikipetäjiä, korven jättiläisiä, vaan ovat ohittaneet kaukaa kiertäen.
Ykkösvaeltajan 45 litrainen reppu ei kyllä ole niitä maailman parhaimpia, eikä kalleimpiakaan. Biltemasta hankkimani reppu on ollut jo vuosia käytössä, eikä se oikein sovellu pitkiin reissuihin ja raskaitten kuormien kantamiseen.
Pahin puute tuossa repussa on selän pituuden säätö, jota ei ole. Olisi tarvetta saada hartiahihnoja korkeammalle jotteivat hartiat puutuisi.
Ompas siinä mahtavan kookas mänty! Pakko on kokeilla ylettyykö kädet puun ympäri. Ei riitä käsissä mittaa, jotta saisi sormet puun takana yhteen. Tämä lienee Seitsemisen paksuimpia puita?
Ihastelemme ja tutkimme polulla olevaa lyhytä katkennutta kelopuuta jossa on näkyvillä vanhoja metsäpalon jälkiä. Rungossa on hiiltyneitä kohtia ja pyöreitä reikiä. Onko puussa joskus kasvanut kääpiä jotka on sitten laho ajan saatossa syönyt?
Onneksi Multiharjun metsät suojeltiin jo vuonna 1910. Vanhaa metsää on säilynyt myös Pitkäjärven ja Seitsemisjoen maisemilla. Suurin osa Seitsemisen Kansallispuiston metsästä on talousmetsää. 100 vuoden päästä täällä kasvaa mahtavia honkia, suuria kuusia ja upeita haapoja.
Myrskyt ja metsäpalot ovat luonnon omaa metsänhoitoa, tarjoten pieneliöille ja vähän suuremmillekin eläimille loistavia asuinympäristöjä. Talousmetsä on omistajan kukkarolle tuottoisa, mutta silmää ei hivele hoidettu metsä josta puuttuu luonnon monimuotoisuus.
1800 luvun alussa Suomen metsät olivat surkeassa kunnossa. Suurten asuinpaikkojen lähimetsät ja jokien varret oli hakattu tyhjäksi. Kunnon rakennushirttä joutui hakemaan kymmenien kilometrien päästä korvesta. Metsää tuhottiin surutta, ajan tarpeisiin.

Seitsemisen Kansallispuisto-Kalle Päätalo maisemat-Luontoretki Part 3/7

Tuossa se jaulin kämppäkartano sitten on, Kalle Päätalon rakentama.


Puusta rakennettiin talot, tarvekalut, veneet ja puulla lämmitettiin asumukset ja pirtit. Kaskiviljely kulutti puuvaroja myös. Metsään hakattiin suuria aukkoja joissa kaadetut puut poltettiin ja siihen samaan paikkaan istutettiin sitten viljaa kasvamaan. tämä kaskettu maa
ei antanut hyvää satoa kuin muutaman vuoden, joten pelto oli hylättävä ja raivattava uutta alaa ruuan tuottamiseen. Koivu valtasi myöhemmin nämä hylätyt kaskialueet vieden kasvualaa havupuilta.
Tervanpoltto ja metsäpalot kuluttivat myös Suomen metsävaroja rankasti. Kun metsää syttyi palamaan ei kukaan sitä sammuttanut, odotettiin syksyä ja sateita sammutustyöhön.
Tuossa edessä menee silta kapean puron yli ja puron takana avautuu pieni suopätkä. Suo kukkii loppusyksyn monenkirjavissa väreissä, luoden rauhaisan tunnelman ja ilmapiirin vaellusmatkalle. Tästä kohtaa loppuu Multiharjun rajoitusvyöhyke.
Polku kiipeää Hirviharjun selkään, edeten mutkittelemalla tätä hienoa harjumaisemaa. Paksut kirkkaan vihreät sammalmättäät peittävät harjun hiekkaa.
Tallattuna on pitkät matkat polkua, kun saavumme Jaulin tielle, josta suuntaamme oikealle. Tätä hiekkatietä riittää 1,5km ja on aika tylsää kävellä kuten ykkösvaeltaja asian ilmaisi. Tuossa se jaulin kämppäkartano sitten on, Kalle Päätalon rakentama. Kalle Päätalon vasara on tuossa iskenyt monet iskut, saha leikannut
lautaa ja on siinä muutama kirosanakin ilmoille päässyt kämppäkartanoa rakentaessa kaverinsa Rousto Villen Kanssa. Alkuperäinen kämppä on palanut ja rakennettu uudelleen 1959.
Hevostalli oli pitkään alkuperäisessä asussaan mutta se kunnostettiin uuteen uskoon, eikä siitä alkuperäisestä Kalle Päätalon rakentamasta tallista ole jäljellä yhtään mitään. Käymme kurkkaamassa Liesijoen Jaulin sillalla veden virtausta ja jatkamme matkaa Saari-Soljaselle.
Tästä on matkaa Soljastensuolle 1,6 km. Ennen Soljasta on kuitenkin syytä kaivaa repusta Sony AX100E 4K kamera ja kuvata Liesijoen mutkittelevaa uomaa virran voimakkuuden vaihdellessa verkkaisesta vedenjuoksusta voimalliseen,
lähes koskimaiseen virtaukseen.

Käydään Soljasten suon katselulavalla kääntymässä ja
matka jatkuu Liesijoen Myllyn suuntaan.

Polku kulkee joenvartta 300 metriä ja kääntyy jyrkästi oikealle päätyen rämeiselle suolle. Nyt on tauon paikka saavuttaessamme Soljasten keittokatoksen. Laitamme leirin pystyyn nuotiopaikalle ja siinä kohta vesi kiehuu kaasupolttimen pohistessa. Käydään Soljasten suon katselulavalla kääntymässä ja
matka jatkuu Liesijoen Myllyn suuntaan. Matkan varrella on lähde ja siinä näkyy virtaavan pieni vesiliru ruostumattomasta teräsputkesta tehdystä virityksestä.
Kettulammi on saanut uuden sillan jota pitkin on vaeltajan turvallista astella eikä tarvitse pelätä jalan pettävän alta, kuten oli edellisellä vanhalla laholla sillalla vaarana. Majavien jälkiä näkyy runsaasti tässä kohtaa. Talttahammas on savotoinut monet paksut puut nurin.
Kettulammin puron ylittävällä pitkospuu sillalla kannattaa olla tarkkana, koska ne pitkokset on aika lahossa kunnossa ja päivä paistaa reilusti muutamista kohdin.
Rahat on tiukilla Metsähallituksella, rahareikiä ja korjausvelkaa riittää eikä näin ollen pystytä kaikkia paikkoja pitämään priima kunnossa.
Polku kiertää lammen rantamaisemilla ja Vesi on todella korkealla tullen tänne polulle saakka joissakin kohdin. Kosken pauhua alkaa kuulua Liesijoen myllyä lähestyttäessä. Kuusten väliin
on kasattu mahtavat määrät päreitä jotka lienevät tarkoitettu myllyn katolle laitettaviksi. Jokiristin tulentekopaikalla lämmitän lihakeiton itselleni, koska ykkösvaeltaja makaa tuossa
lankulla selällään ja potee migreeniä. Keho ravittuna on hyvä lähteä loppumatkalle, ja nyt puhun itsestäni. Ykkösvaeltaja ei laittanut muruakaan suuhunsa, mutta siitä huolimatta tuntuu hänen kenkänsä nousevan polulla melko kiitettävästi. Juutun kameran kanssa kuvaamaan muutaman kerran ja joutuu siinä
jokusen juoksuaskeleen ottamaan jotta saan ykkösvaeltajan selkäpuolen taas näkyviin. Päivän reissu alkaa olla siinä! Matkalle tuli mittaa noin 17 km.

Seitsemisen Kansallispuisto-Liesijoki- Saari-Soljanen-Luontoretki Part 4/7

Seitsemisen Kansallispuisto-Lähde-Liesijoen myllylle-Luontoretki Part 5/7

Seitsemisen Kansallispuisto-Liesijoen mylly-Luontoretki Part 6/7 Der Nationalpark, der für die

Seitsemisen Kansallispuisto-Multiharju-Luontoretki-Retkiruokailu Part 7/7

torstai 11. toukokuuta 2017

Seitsemisen Kansallispuisto/Seitseminen National Park

Kävin Seitsemisen Kansallispuistossa patikoimassa 21.4.2017. Keli oli aurinkoinen, vaikka lämpötila ei noussut paljon yli viiden asteen. Polut olivat osittain jäässä, mutta vaeltaminen onnistui mainiosti. Multiharjun aarnimetsät kiehtovat ja vetävät puoleensa.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Seitsemisen Kansallispuisto Youtube videot




                                          Kovero-Alkavanahde 30.8.2014


                                           Pitkäjärven kämppä

                                            Puunhalaaja


               Pitkäjärven metsäkämpän hevostalli



                                                 5.10.2014

                                           30.5.2015



                                           Majavan jälkiä seitsemisen Kansallispuistossa 30.5.2015













                        Koveron torppa/Kruununmetsätorppa



                                      Multiharju Seitseminen






























5.3.2017 Hiihtovaellusvideo Seitsemisen Kansallispuisto


                       
                                             2014







Seitsemisen Kansallispuisto


                                          Keittokatos: Saari-Soljanen



Vaellusvideo Seitsemisen hienoissa maisemissa! Saari Soljasen luontopolulla käymme tutustumassa suoluontoon. Täältä löytyy kolme Soljasten lampea. Saari, Kirkas ja Musta Soljanen. Pieniä suolampia noin 250-500 metrin mittaisia vesialueita.
Kahden kilometrin luontopolku kiertää Saari-Soljasen ympäri, palaten takaisin keittokatokselle josta lähdimme liikkeelle.



Retkikartta: Keittokatos
Yksinäinen joutsen soljuu tyvenellä saari Soljasen lammella, eikä tunnu häiriintyvän parista vaeltajasta. hankala kuvauskohde, koska edessä on muutama männynkäkkärä.



Retkikartta: Soljastensuon katselulava
Soljastensuon katselulavalta näkyy ainoastaan suomaisemaa, ei ainuttakaan siivekästä. Huomionarvoista on liikkumisrajoitus 1.4.-15.7. välisenä aikana, Soljasten alueella polkujen ulkopuolella.
Retkikartta: Katselulava Kirkas-Soljanen
Suurempi katselulava avautuu Kirkas-Soljaselle päin, jonne on kulku myös pyörätuolilla. Näin on hienosti otettu huomioon liikuntarajoitteiset ja muut huonojalkaiset luonnon ystävät Seitsemisen Kansallispuistossa. Maisema on upea näin aurinkoisella kelillä! Katselulavalta palatessa, näemme kyykäärmeen joka yrittää luikerrella kohti puupäällysteistä baanaa. Auringon tuoma lämpö houkuttelee luikertelijaa, mutta ihmisten kengistä tuleva värähtely saa sahalaitakuvioisen matelijan toisiin ajatuksiin.
Yritän saada käärmeestä kunnollista videokuvaa, mutta huonolla menestyksellä. Suomaastoon hyvin sulautuva luikero ei mene paikkaan, johon kuvaaja sen toivoisi menevän!
Vähän on muita liikkujia tänään luontopolulla. Pariskunta tulee juuri käärmettä ihailemaan, ei nyt muita kulkijoita ole polulla liikkeellä. Saari-Soljasen keittokatoksella/ nuotiopaikalla on jokunen makkaranpaistaja koiriensa kanssa, näiden haukkua louskutellessa meille kulkijoille.
Tästä jatkamme matkaamme Kirkas-Soljasen varauskeittokatoksen vieritse, Kirkas-Soljasen tulentekopaikalle.
Retkikartta: Kirkas-Soljanen varauskeittokatos
Keittokatoksen vuokraus ei ole mitään halpaa hupia. 20 euroa/ tunti, ja saat nautiskella makkarasta ja virvokkeista omassa rauhassa.
53 neliötä oleskelutilaa Keittokatoksessa





Isojärven Kansallispuisto

SOITTOLISTA Isojärven Kansallispuisto: Vaellusvideo/retkeily

Hossan Kansallispuisto


     Suomen suurin ja mahtavin kanjonijärvi Julma Ölkky näkyy edessämme. Korkeat pystysuorat kallioseinämät ulottuvat parhaimmillaan 50:n metrin korkeuteen vedenpinnasta.
2 miljardia vuotta sitten tämä upea 3 km pitkä kanjonijärvi syntyi.
Kapeimmillaan järvi puristuu kymmenen metrin leveyteen. Järven Syvin kohta on 50 metriä.


                Hossa: 4.7.2016 Maanantai


Retkikartta: Pitkä Hoilua Parkkipaikka
Pitkä Hoiluan parkkipaikalla ei ole ainuttakaan autoa parkissa ajellessamme sinne Maanantai aamupäivän raikkaassa kelissä. Lämmintä on +13,5 astetta ja taivas on pilvessä.
Valkeaisenharju-Hoiluansärkkä-Kokalmus laavu-Lipposenniemi-Pitkä hoilua, tässä on tämän päivän reitti.




Heti lähdössä alkaa sataa tihuttaa, mutta se loppuu heti alkuunsa eikä kastele päällysvaatteita. Sateenvarjon joudun kaivamaan siltikin, koska kamerat eivät sadetta kestä, pienen vesipisaran tehdessä kameran linssissä tuhrua.
Hoiluansärkällä on mukava tallustella ja katsella järvimaisemaa särkän molemmin puolin, särkän puristuessa kapeimmalta kohdalta noin 30 metrin levyiseksi. Tästä kapeikosta kanootti/ vene on helppo nykäistä Pitkä-Hoiluan tai Ala-Valkeaisen puolelle, riippuen kummalla järvellä itse on.
Retkikartta: Hoiluansärkkä








Upea paikka ihastella kelopuita, suuria petäjiä ja järvimaisemaa Hoiluansärkällä. Matka jatkuu Kokalmuksen tulipaikalle, joka sijaitsee Kokalmusjärven rannalla. Vielä ei ole tarvetta syödä eväitä, eikä levähtää, odotellaan vielä hetki ja nautiskellaaan maisemista. Hyvä uimapaikka, pitkä hiekkaranta, mutta ei nyt houkuttele, kelin ollessa vajaa 15 astetta plussalla.








Retkikartta: Kokalmus tulipaikka
472 metriä ja näköpiiriin tulee Kokalmuksen porotalli, jossa ei näy ainuttakaan poroa.
Porotalli on porojen parkkipaikka, jos sääsket, paarmat ja helle piinaa. Pimeys ja viileä ilmapiiri ei syöpäläisiä miellytä. Porotalli on matala, hirsistä salvettu rakennus, jossa on poron mentävä aukko rakennuksen päädyssä.







Retkikartta: Kokalmus porotalli
Kohta Porotallin jälkeen, alkaa kovempi sade ja ukkonen jyrähtelee jossain kaukana taustalla.
Sade loppuu melko pian ja sateenvarjon saa taas laittaa hetkeksi pois. Ennen Kokalmuksen laavua on vielä toinenkin porotalli, josta muutama poro säntää karkuun sorkat napsuen, säikähdyttäen ykkösvaeltajan perusteellisesti.









Retkikartta: Porotalli
Kokalmuksen laavulla on tauko paikallaan ukkosen jyrinän saattelemana. Ukonilma on melkein päällä, jyrinän ollessa kova. Sattuipa kovempi sade juuri tauon aikaan sopivasti.
Ilma taas viilentyy sateen aikana ja meinaa vilu tulla puseroon laavulla
istuessa ja eväitä syödessä. Jylinät häipyy johonkin kaukaisuuteen ja sadekin loppuu. Joutsenpariskunta poikineen lipuu Kokalmusjärvellä. Kaivan SonyAX100E 4K videokameran kameralaukusta ja ikuistan joutsenperheen matkaa kohti ulappaa.
Laavulle on taas löytynyt hieno paikka hiekkarannan avautuessa oikealla laidalla.
Retkikartta: Kokalmus laavu


Vaeltajien tankkaus on suoritettu onnistuneesti, jos ei puututa siihen pieneen teepussi seikkaan. Oli ykkösvaeltaja unohtanut teepussin matkasta, joka ei tietenkään koskenut häntä itseään, koska on kahvinjuoja. Noh, mitäpä näistä, teetä saan maistella sitten mökissä.
Reppu on taas laitettava pykälään ja suunnattava vaelluskengät kohti Lipposensalmen laavua. Ennen laavua on vielä Lipposenlampi tulentekopaikka, niemenkärjessä matkan varrella. Maisemia ja luontoa on mukava katsella ja kuunnella, olla rauhassa paikallaan, tarkkailla ympäristöä, pitää aistit valppaina.
Retkikartta: Lipposenlampi tulentekopaikka







Poro toljottaa Lipposensalmen polkusillalla sännäten pakoon meidät nähdessään, vasan jäädessä toiselle puolelle. Ykkösvaeltaja on huolissaan vasan eksymisestä tänne korpeen, mutta eihän metsän eläin kotonaan eksy, mylkytän vastaan.
Hieno silta! kirkas vesi virtaa verkkaiseen tahtiin kapeassa ja matalassa salmessa.
Retkikartta: Lipposensalmi laavu
Lipposensalmen laavun vasemman puoleisen seinän vieressä puupinon päällä on linnulla pesä. Eipä tätä muuten olisi tullut huomioineeksi ellei joku olisi raapustanut päreeseen asiasta tiedotetta ja ripustanut sen päreen laavun seinään kiinni.
Pitkä-Hoilua tulentekopaikka on retkemme seuraava kohde. Nyt kohtaamme muitakin vastaantulijoita kuin nelijalkaisia otuksia. Muutama vaeltaja tulee polulla vastaan hiukan ennen tulipaikkaa. Harvassa on kulkijat Hossan Kansallispuistossa kesällä!
Retkikartta: Pitkä-Hoilua tulentekopaikka





Hieno retkeilypäivä vaihtelevine maisemineen. Pieni sade silloin tällöin ei ollut haitaksi, raikasti vain ilmaa!
Reitti on melko helppokulkuista polkua ja on merkitty selkeästi puihin tehdyillä maalimerkeillä.
Reissulle tuli mittaa 14,5 km ja siihen kului aikaa 4,5 tuntia.


Hossa 3.7.2016 Sunnuntai
Aamu alkaa auringon paisteella, helteisen ilmamassan tulvahdellessa vastaan kurkatessani ulos mökin ovesta.
Ei lämmin luita riko, kuuluu vanha sananparsi. Vaellukseen helteinen keli ei ole paras vaihtoehto. Päivän retki suuntautuu Hossan Lounatkoskelle, jossa on nähtävyytenä vanha mylly.







Myllyssä on aikoinaan myllynkivet pyörineet vastakkain, jauhaen jyviä, pullan ja rukiisen leivän raaka-aineeksi. Uittomiehet ovat tässäkin koskessa tehneet raskaita vuoroja, tukkien sekamelskassa keksiä heilutellen ja ehkäpä lauleskelleet tukkilaislauluja, työn hiljaisemmassa vaiheessa.
Lounatkosken päähaarassa vesi velloo kuohuten, villinä ja vapaana, vaahtopäiden pärskiessä uoman vedenalaisiin kivikoihin. Sivuhaarassa vesi virtaa verkkaiseen tahtiin vedenpinnan ollessa niin matalalla, että uoman toisella laidalla voi astella kivien selkämystä pitkin kuvaamaan tätä sivu-uomaa. Pahimpina kevättulva aikoina sivuhaaran sillan kansi on veden peitossa  ja kumisaappaat on silloin parasta pitää jalassa.
Retkikartta: Hossa Lounatkosken mylly











                                            Veneenkuljetus uraa

Jätämme kosken pauhut taakse, matkamme jatkuessa autolla Lihapyörteen parkkipaikalle.
Retkikartta: Lihapyörre parkkipaikka
Lihapyörre sijaitsee Laukkujärven lähellä, Somerjoen kyljessä. Kohti Laukkusalmea. Leveää hiihtouraa pitkin on helppo kävellä. Toinen reitti kulkee Somerjokea seuraillen, Laukkujärven vieritse kulkien.
Laukunsalmi silta



                                                     Laukunsalmi
                                                Laukunsalmi

Laukkujärven autiotupa näkyy tuolla salmen takana. Kämpässä käymme vierailemassa, kunhan olemme taivaltaneet ensin kierroksemme, palaten takaisin Laukkujärven autiotuvan kautta.
Laukunharjun kautta matka Suottavirralle, Suottaperän kautta kohti Puukkojärven autiotupaa. Saa hetken polkua taas tallata ennenkuin Puukkojärven tupa on näkösällä.
Maisemat ja keli, kumpikin on kohdallaan, eikä hyttysiä ole juurikaan näkyvissä, mitä nyt jokunen paarma pöristelee satunnaisesti, yrittäen iskeä leukansa kulkijan paljaisiin paikkoihin.
Laukunharju
Reilu puoli kilometriä Suottavirran jälkeen pidämme tauon, korkealla harjulla, josta avautuu hieno näkymä Syvä Suottajärvelle, harvahkon mäntymetsän keskeltä.
Retkikartta: Taukopaikka
Kulkusuunnastamme lähestyy mies, taluttaen maastopyörää, polun käydessä hankalaksi ajaa jyrkkyyden ja kivikkoisuuden johdosta. Siinä vaihdetaan kuulumiset puolin ja toisin, miehen jatkaessa matkaansa kohti Luontokeskusta. Harvassa ovat muut kulkijat olleet Hossan tulevassa Kansallispuistossa.
Seuraavaksi tulemme Suottajärven telttailualueelle, jossa riittää hyviä teltanpaikkoja vaikka kuinka paljon. Tästä jatkamme kohti Puukkojärveä.
Retkikartta: Suottajärvi tulipaikka
Puukkojärven autiotupa on pieni, mutta tarkoituksenmukainen väsyneelle retkeilijälle joka kaipaa yösijaa. Tässä ei kauaa viivytä, koska taivas näyttelee sateen merkkejä, tuulen alkaessa voimistua ja sadepisaroiden tunkiessa iholle. Nyt on aika laittaa takkia päälle, ilman viilennettyä hetkessä helteisestä kelistä sadekelin koleuteen.
Vaelluskenkä imee hetkessä kosteutta kanervien ja mustikanvarpujen reunustamalta polulta, kengän ollessa kohta litisevän märkä.
Retkikartta:Puukkojärvi autiotupa

                                                         Puukkojärven autiotupa

Sadekuuro menee ohi nopeasti ja kohta näkyy Laukkujärven autiotupa, jossa ei näy muita retkeilijöitä, jos ei oteta huomioon maastopyöräilijää, joka tulee vastaan autiotuvalle menevässä risteyksessä, suuntanaan Lihapyörteen parkkipaikka.
Nyt alkaa olemaan ilmapiirissä havaittavissa hiukan kiristymisen merkkejä, ykkösvaeltajan tuskaillessa märkien vettä tirskuvien vaelluskenkien kanssa. Kämpältä pikamarssia kohti autoa ja Hossan Lumo leirintäalueelle toipumaan päivän rasituksista.
Retkikartta: Laukkujärvi autiotupa

                                                         Laukkujärvi autiotupa

               









2.7.2016 Hossa: Upea järvinäkymä avautuu vuokramökin ikkunasta Hossanjärvelle. Hossan Lumo mökkikylä on rauhallinen ja viihtyisä paikka viettää lomaa.

                       


 Sää on helteinen (+24) ja aurinko pilkistelee pilvenrakosista, kellon ollessa yli kolmen iltapäivällä saapuessamme Hossaan.
Retkikartta: Hossan Lumo leirintäalue



 Ensimmäisenä on saatava ruokaa ja vasta sitten säntäämme polkuja tamppaamaan. Illan retki suuntautuu Luontokeskuksen maisemiin jonne on matkaa noin 5 km.



Hossanlahdenharju nousee järvenpinnasta korkealle kohoten, puristuen kahden järven väliin. Hienoa näkymää tarjoilee harjun mutkitteleva polku. Näitä polkuja on useita jotka kulkevat tämän harjun pituussuunnassa. Jotta pysyy kartalla, täytyy sitä lukea jatkuvasti, että ei harhaile väärille urille polkujen risteillessä eri suuntiin.
Kylmäperän polkuristeys jossa mentiin harhaan!
Kylmäperän polkuristeyksessä tämä kartanlukuvirhe sitten tapahtuu ja menemme vika suuntaan. Hetken talsittuamme alan ihmetellä vasemmalla puolella avautuvaa pientä pitkulaista suota, jota ei ole merkitty kartan kohtaan jossa arvelemme olevamme.
Pitkulainen suo
Kuljemme vielä hetken polkua.
Kaivan repusta suuremman karttalehden 1:25000 ja sitä silmäillessä huomaan meidän kulkeneen harhaan. Nyt on otollinen hetki hyttysten ja mäkäräisten iskeä kartanlukijaan koko joukkueen voimin, käsien tehdessä huitovia ja äkkinäisiä liikkeitä, yrittäen saada edes muutaman syöpäläisen nujerrettua.
Kartanlukuhetki
Mäkärät ja muut lentävät ötökät täyttävät ilmatilan ja tunkevat iholle, on koottava kamppeet ja lyötävä reppu äkkiä selkään, välttyäkseen inisijöiden pistoilta ja puremilta. Suunta takaisin  Kylmäperän polkuristeykseen ja siitä kohti Keihäslampea. Harjulla käy tuuli joka pitää hyttyset loitolla, vain muutaman paarman kierrellessä näin helteisellä kelillä, yrittäen iskeä vaeltajan paljaisiin kohtiin.
Näköalapaikka
Keihäslammella on tulipaikka upealla paikalla järven ja lammen välisellä kapealla kannaksella. Tästä käännymme takaisin kohti Hossan leirintäaluetta, kokonaismatkan ollessa 14,2 km. Matkan kohokohtina voisi mainita kahden kurjen näkeminen Seipiniemessä.

                                               Nurmiselkä
                                                  
                                                      Keihäslampi vessa


Keihäslampi                             Nurmiselkä


 Hossan Kansallispuisto kyltit

Suomussalmi Hossa -Hossan Kansallispuisto -Hossa National park. Matkalla Hossan kansallispuistoon, Hossan Lumo leirintäalueelle. Olemme ensimmäistä kertaa vierailemassa Hossassa. Ensivaikutelma on positiivinen, kurvaillessamme Opel Astralla kangasmaastoiselle alueelle jossa leirintäalue sijaitsee. Tunnelma alueella on rauhallisen seesteinen, verrattuna eteläsuomen ruuhkaisiin ja meluisiin leirintäalueisiin.